No niin, tässä se on, (melkein) Kaaharikallen suunnitelman mukainen Design-sukka isomummolle. Tuo kärkeä edeltävä kirjoneuleosio oli haastava ja helpotin sitä jonkin verran. Niinpä se näyttää vähintäänkin hölmöltä suunnitelmaan nähden, mutta näillä eväillä mennään.
Nyt neulon vielä toisen sukan ja vahingo(i)sta viisastuneena yritän pitää neulomuksen kaukana perheemme toisesta innokkaasta käsityön harrastajasta. Siis Ministä, joka pihisti puikkojani useampaan otteeseen...
Ja koska sadan tavaran haaste alkaa olla kohdaltani tehty, haastan sinut mainitsemaan yhden luvun per viesti ( väliltä 1-100) kommenttilaatikossa. Seuraavassa postauksessa (jos lukuja on tipahdellut) kerron sitten julki sen tavaran, jonka numero on viestissä mainittu.
Eli, jos saan sata viestiä, joudun todennäköisesti paljastamaan koko rojumäärän. Ja jos en saa yhtään viestiä, en myöskään paljasta tavaran tavaraa. ;)
Mukavaa viikkoa sulle!
9 kommenttia:
Ihana sukka!!! Taitava suunnittelija ja varmasti onnellinen isomummo. :)
Numeroksi voisin sanoa 26.
Hmm, 42.
Otin oikeuden omiin käsiini, ja päätin valita kolme numeroa:
1. koska kiinnostaa minkä valitsit ekana.
100. Koska kiinnostaa mikä oli sitten se vika.
ja
40, jotain siitä melkein välistä.
Assari, isomummo on ihan varmasti aivan onnessaan, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Minun noin yhdeksän vuotiaana maalaamani taulukin kun koristaa hänen eteisen seinäänsä, vaikka se on... hmmm... aikas omalaatuinen. ;)
Messi, lukitsen vastauksen... :D (...joka on varmasti myös kengännumerosi...) ;)
Maria, perustelit omankädenoikeutesi niin hyvin, että paha tuohon on vastaankaan sanoa. Saat siis kolme numeroa. :)
Luku on: 18!
ps. Tykkään elämänmakuisesta ja rehellisestä blogistasi. Omassa perheessäni 6 ja 8 -vuotiaat kaaharit ja sitten se rinsessa, 1-vuotias.
- Laura
Kiitos. Tosi mukavaa, että kerroit itsestäsi, Laura! :)
Teillä on nuo pojat niin samanikäisiä, että keksivät varmasti paljon hauskaa tekemistä keskenään. Ja pikkuprinsessa pitää isoveikat (ja heidän lelunsa) järjestyksessä...? ;)
Teillähän on aivan ihana isomummo! Ne työt mitä minä olen omille mummuilleni antanut eivät ole koskaan päätyneet muualle kuin piironginlaatikkoon.
Meidän pojilla ei moista ihanuutta ole, sillä isomummut ovat kuolleet jo kauan ennen poikien syntymää. On siis vain tavis mummuja ja vaareja. Mutta oikein kiva, kun he ovat olemassa.
Ja taas pääsen laukomaan numeron: Olkoon se vaikka 3 :)
Kolmonen siis paljastetaan...
Itse asiassa me tehtiin poikien ollessa pieniä aika hienojakin käyttöön tarkoitettuja isän- ja äitienpäivälahjoja, mutta kun ne ovat päätyneet justiinsa jonnekin piironginlaatikoihin, olemme nykyään tyytyneet ihan vaan kortteihin.
Minusta poikien tekemät kangaskassit ja silkkisolmiot ovat olleet ehkä ne parhaimmat, joita olisi oikeasti voinut käyttääkin. Siis ihan oikeasti.
Mutta tuo isomummo on kyllä ihana, kun se osaa arvostaa todella noita meidän taideteoksia. Joten uskon kyllä, että sukat menevät kyllä käyttöön, niinkuin on tarkoituskin. :)
Jep, pojat pelailevat nytkin Afrikan tähteä, suht sopuisasti.. toistaiseksi.. Eli välillä ovat ylimmät ystävät, välillä taas pahimmat vihamiehet. Sellaista se kai veljesten välillä on aikuisikään saakka!
Rinsessa on joo varsinainen tättähäärä. Uskon, että nämä useamman pojan jälkeen syntyvät tytöt pärjäävät elämässä. Oppi kun tulee melkein jo äidin maidossa.. :)
- Laura
Lähetä kommentti