[kuva viime talvelta, kun sitä lunta oli tosi paljon!]
Jippii, meillä on lunta!
Lapset ovat intoa täynnä ja onhan se mahtavaa, kun voi hommailla hangessa ja laskea liukurilla pienimmistäkin mäistä.
Issukka vaan oli laittanut lumikolan sellaiseen paikkaan, että vietin eilen puoli päivää ihmetellessä, kuinka kummassa saisin sen käyttöön. Se oli siis puupinon ja tukirimojen välissä niin, ettei sitä parhain päinkään saatu pois, edes naapurin avustamana. No, sitä on ollut liikkeellä muissakin perheissä kuulema, että lumikolat ovat jossain "hyvässä tallessa". Miehet ja heidän aivoituksensa...
Siis, ensin tuo kolarumilus on KOKO KESÄN autokatoksessa ripirinnan auton kanssa niin, että sillä voisi ruveta hommiin minä hetkenä tahansa. Vaikka juhannuspäivänä. Ja sitten, kun lunta tulee ja sitä on aika ruveta pökkimään, niin lumikola on viritelty jumeksiin. Siinä se kola nökötti ja minä nökötin takaisin.
Kunnes illalla iski hervoton sudenraivo ja OTIN sen lumikolan sieltä rimojen ja puuklapien välistä hartiavoimin. Niin lapsellista, mutta niin kyllä ihan mua. Melkein otin kuvankin siitä kolasta siellä ahdingossa, mutta kun se sisu iski, niin ei siinä sitten mitään kameroita sisältä haettu.
Sanoinpahan vaan issukalle sitten myöhemmin illalla, että siinä sitä on oikein insinöörien taidonnäyte huipussaan. Tällaisen piiloblondin taidonnäytteistä ei sitten puhutakaan mitään... ;)
5 kommenttia:
Voin kuvitella sun tunteesi! Tällaista tämä juurikin on.
Meillä on muutaman päivän tuoksunut ilma lumiselle. Toivoa lumesta ei taida kuitenkaan olla kuin ehkä joskus tammi- helmikun lopulla ja silloinkin päivän pari. Mutta toivossa on hyvä elää.
Kolailuintoa!
Mä tulin nyt sitten kylään tänne ;)
Kyllä noi tuppaa tavarat oleen meilläkin sellaisissa jemmoissa ettei oo tosikaan. Ja sisupuuskia saan minäkin. Topakka emäntä niin siellä kuin täällä. :)
Mottoni: "Muut tekee mitä osaa, minä teen mitä tahdon"
Saat lainata jos tahdot. ;) (se on jostain etelä-pohjalaisesta sanonnasta)
Oli pakko tulla vielä täydentämään, että tuo "saat lainata jos tahdot" on sitten ihan huumoria sekin. En minä ole omimassa mitään sanontaa. En usko, että sinä lukisit tekstiä niin tikkuisesti, mutta ehkäpä joku vieras. Siis oikaisen vain, ettei jää mitään ihmekäsitystä kelleen.
Se vain jotenkin kolahtaa sisupuuskaisiin ihmisiin.
Johanna, jos meille sanottaisiin lumen tulevan vasta tammi-helmikuussa, niin olisimme aivan murtuneita! Tämän pimeän vuodenajan (syysloiston katoamisen jälkeen) Suomessa kestää vain ajattelemalla sitä tulevaa lunta. Ja nyt kun sitä tuli, se valaisi kaikin puolin. :D
Mutta toivottavasti tekin saisitte lunta silleen sopivasti vaikka jouluna. Vai meneekö siellä sitten esim. liikenne sekaisin...? Vaan toisihan se sellaista ihanaa tunnelmaa kuitenkin. ;)
Assari, joskus voisin kyllä kailottaa tuota sun mottoasi koko maailmalle. ;D Eipä uskoisi, tuumailevat varmasti monet tutukin, mutta ilmeisesti jonkinsortin pohjalainen veri mussa sitten virtaa. (Ja jos tarkkoja ollaan, niin virtaakin.)
Olen siis oikeasti tasaanen (aina naama nurinpäin) ja ystävällinen luonne, mutta se kipakkakin puoli löytyy. Onneksi kai? Oon monasti miettinyt, että kaipa noiden kaksosten kanssa on totisesti tarvinnu sitä sisuakin. Todella.
Lähetä kommentti