Tänä aamuna söimme aamupalan kynttilänvalossa sähkökatkoksen takia. Minusta se oli tunnelmallista ja lapsista JÄNNITTÄVÄÄ. Kaaharikalle alkoi penkoa kaapista leivinpaahdinta, mutta ymmärrettävistä syistä leivät jäivät paahtamatta.
Sähkökatkos oli hyvä syy jättää siivouspäivä väliin ja keksiä kaikkea muuta kiinnostavaa puuhaa, kuten kynien teroittamista. Myöhemmin naapurintytöt tulivat maalaamaan vesiväreillä ja leikkimään.
Tunnelma on vaihtunut tänään kuin vuorovesi konsanaan. Siinä vaiheessa, kun Mini oli käymässä päiväunilleen ja Norsu-UniKaveria ei löytynyt mistään, nousi ärsyyntymiskäyräni alaviivoilta yli marginaalin. Ja kun olin katsonut "kaikki paikat" useaan otteeseen, uhkasin kovaan ääneen kirota koko norsun piilottajan. Norsutinta ei ole löytynyt tähän hetkeen mennessäkään ja Mini nukahti unilleen tassuttamalla, kuhmu päässä. En siis todellakaan kokeillut paremman puutteessa nuijanukutusta, vaan typy iski takaraivonsa sängynreunaan silkan riehunnan päätteeksi. Siis riehunta loppui pään kolahtamiseen ja väsyneen tytön nikotusitkuun sylissäni.
Itkeä tuhersin minäkin tässä jokunen ilta sitten, mutta sillä kertaa silkasta äidinylpeydestä. Ralliroopelta oli lähtenyt aiemmin päivällä hammas ja koska mokoma pikkuhamppi putosi ulkorappusten laudoitusten väliin, keksi poika kirjoittaa kirjeen Hammaskeijulle. Pyysi paperia ja kynän ja alkoi raapustaa. Hammas lähti sellaisessa epämääräisessä tilanteessa, jolloin Kaaharikalle potkaisi ja Ralliroope PUHALSI. Ja sen puhalluksen seurauksena se pikkuhammas siis putosi...
No, tuo Hammaskeijulle osoitettu kirje päätyi jossain vaiheessa iltayötä käsiini ja kun luin sen, aloin itkeä kuin ylpeä äiti konsanaan. Poika, jonka olin luullut vain "kirjoittavan", oli todella KIRJOITTANUT. Siellä oli ihan oikeita sanoja ja sanojen välissä oli selkeät välit. Kirje alkoi sanoilla: " HYVÄ HAMAS KEIU..." Ralliroope pyysi kirjeessään hartaasti Hammaskeijua antamaan ansaitsemansa rahat, vaikka hammas olikin kateissa.
Ja rahat tulivat.
Kaksi päivää sen jälkeen putosi toinenkin hammas, tälläkertaa silloin, kun Herra Harvahammas PUHALSI Minin päälle syystä tahi toisesta. :)
Ps. Tervetuloa lukemaan seuraavan PUHALLUKSEN seuraamuksia, Heli!
(Mitenhän nuo kappalejaot nyt puuttuvat tuosta esikatselusta?... Tässä raakatekstissä ne ovat ihan oikein.)
2 kommenttia:
Sulla pygii bloggeri kuten mulla. Kappalejakoja ei näy ja lisäksi multa katoaa kursori...
Ihana kirje! Voi, että oli ihana :)
Minä olen siivonnut (tai pikemminkin koettanut). Pojat ovat olleet ihan mahdottomia ja mahdottoman ihania. Nahistelleet vähäsen väliä ja olen saanut homman jos toisenkin keskeyttää. Olen aivan rättipuhkinaatti ja vielä täytyisi lähteä äiti&lapsi harrastukseen. En jaksaisi, en millään. Koetin jo espressojauhetta suodatinkahvin sekaan. Se kun yleensä saa aikaa duracelpupu tehot, ei toiminut sekään.
Mukavaa viikonloppua!
Aha, no toivottavasti se on jotain ohimenevää, tai voipi tulla tästä blogista sellainen harvasanainen blogi. (Liekö pärempikin niin...)
Voi, energiaa ja virkeyttä sulle, Assari!
Lähetä kommentti