tiistai 28. joulukuuta 2010

Migreeni ja muutama b-suunnitelma

Me näköjään vuorotellaan Issukan kanssa näiden migreenien kanssa. Eilen, heti päiväruoan jälkeen, oli pakko jättää kaikki tiskihommat sikseen ja viedä Mini nopsajalkaa päiväunille. Lauloin silmät kiinni ja sängyn reunalla roikkuen Piiri pienet pyörimään ja Lumiukot ketjuissa kulkemaan. Aina, kun avasin silmäni, sahalaitainen sokea piste toisessa silmässä oli suurentunut ja päänsärky koveni.

Sain soitettua Issukalle töihin, että jos hän sinä päivänä pääsisi pikkasen aiemmin (kuin kello 18), niin olisi tosi kiva. Sitten vuorauduin peiton alle Kaaharikallen kiikuttama pyyhe silmilläni ja pojat saivat katsoa joululahjaksi saamaansa dvd-elokuvan.

Ilmeisesti joulunvieton vetäminen useamman b-suunnitelman avuin pisti sittenkin tiukille. Tämäkin päivä tuntuu menevän vielä harakoille, mutta eiköhän tämä sitten jo helpota.

Yksi niistä b-suunnitelmista oli muuten joulupukin (sen, joka makasi petipotilaana makuuhuoneessa) korvaaminen. Heh, en pukeutunut joulupukiksi, mutta raahasin lahjasäkin ulkorappusille kynttilöiden ja ulkotulien sytyttämisreissulla ja hetikohta sisälle palattuani kävin soittamassa vaivihkaa ovikelloa ovenrakosesta. Ja kas, miten sattuikaan, että äiti oli ekana eteisessä avaamassa ovea?!? ;D Olin leväyttänyt yhden hidasteenkin lasten juoksuradalle, etteivät kirmaa liian nopeasti ovelle pukkia katsomaan. Onneksi kukaan ei törmännyt siihen levällään olevaan vessanoveen (niin, siihen hidasteeseen)!

Niin, kyllä se nyt jo naurattaa.

Silloin meinasi tulla kyllä itku, kun ulkotulia sytyttäessäni näin joulupukin lähtevän naapureilta. Ihan hilkulla oli, etten juossut perään ja pyytänyt ihan vaan nopsaan käväisemään meidänkin eteisessä. Olisi se ollut huippua!

Hautuumaalla kävin vasta joulupäivän iltana ja silloin sieltä saikin parkkipaikan tosi helposti. ;) Jouluaattona olisi varmasti tehnyt tiukkaa... Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen itkin hetken ikävääni autossa, ja kummasti se helpottikin. Jouluna se ikävä jossain vaiheessa aina iskee, nyt oli sen aika. Yksin autossa, hautausmaan parkkipaikalla.

Nyt tuo Mini on (taas) tyhjentänyt joulukuusen alaoksat joulukoristeista ja raahaa juuri pikkutuolia tiskipöydän eteen. Meinaa ilmeisesti käydä pastillikupilla...? Pojat rakentelevat pikkulegoilla ja luulen, että heidät on tänäänkin vaikea saada ulos. Niin mieluisat lahjat se pimpotteleva joulupukki heille toi. :D

Nyt pyykinpesukone päälle.

Voikaa hyvin!

2 kommenttia:

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Toivottavasti olosi on jo parempi!

Sinä olet kyllä aikamoinen superäiti. Täällä ihailen spartalaista tyyneyttäsi ja kykyäsi nousta aina tilanteen tasalle ja yli. Uskon, että teillä tulee joskus olemaan kolme vintiötä, jotka muistavat lapsuuden aivan erityisen ihanana ja onnellisena aikana.

Pukkaan vielä halin matkaan!

Ylva kirjoitti...

Olo on jo parempi, kiitos Johanna! En ole ihan terässä, mutta kummallakin silmällä näkee jo. ;) Jos saisi Issukan hieromaan kireitä niskoja, niin jo helpottaisi. ;D

Ei ole oma olotila aina kyllä kovinkaan spartalaisen tyyni, kun täällä hullunmyllyn keskellä yrittää pitää edes jonkinmoista järjestystä ja säästyä vammoitta. Vastapainona osaan kyllä käskyttää tätä sotajoukkoani ja huutaa kuin rajansiirtäjä, vai mikä se nyt oli...?

Sen lisäksi tarvisin ilmeisesti botoxia kulmien väliin, mutta arvaa otanko? Koitan saada nuo mutrukurtut jotenkin muulla tavoin pysymään aisoissa.

Kiitos halista!