Tervetuloa Ralliradan sydämeen, eli Keittiöön. Tällä hetkellä pöydän ympärillä pelaavat Dinosaurus-peliä kolme kuusivuotiasta poikaa enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Yksi kaksivuotias tyttö rämppää valokatkaisijaa ja yksi lähes nelikymppinen nainen yrittää väsätä rakkaalle pesueelleen elämänsä ensimmäistä Burugninpataa. Jaa, mutta nythän tuo kaksivuotias onkin jo kaivelemassa tiskialtaa sihtilukkoa...
Tiskipöytä on kaaostilassa ja hella on kaaostilassa ja sivupöytä on... No, arvaatte kyllä.
Sain hetki sitten tekstiviestin issukalta, joka tarjoutui tuomaan perjantaipizzat kotiin tullessaan. No, voi harmi, mutta kerkesin juuri saada perunat kiehumaan.
Tässä samalla väännän muuten kättä poikien kaverin kanssa siitä, laittaako hän kotimatkalleen päälleen heijastinliivin vai ei. Ja toinen kaksosistamme kuuluu mätkivän vierastamme eteisessä pehmomiekalla.
Parempi siis mennä hätiin, saatella vieraamme kotimatkalle (heijastinliivi harteilla) ja palata sitten hellan äärelle. Toivoisin todella, että Burugninpatani onnistuisi, eikä issukan tarvitse tuoda pizzaa tullessaan.
Vaikka pizzan ystävä olenkin.
Jos et pysynyt oikein perässä, niin ei se mitään. Joko täällä tapahtui taas sen sata asiaa yhtäaikaa, tai sitten olen vaan ihan mahdottoman hidas kirjuri.
Ps. Pata haisee vähän omituiselle...
5 kommenttia:
Siis sä olet supertehokas! Samaan aikaan kokkaat, vahdit neljää lasta (joista yhtä koetat saada turvalliselle kotimatkalle yms.) ja puhut isin kanssa puhelimessa ja ehdit vielä tännekin täydentää. *nostan hattua*
Voi kiitos, Assari! Joskus se "tehokkuus" saisi kohdentua vielä paremmin, sillä esim. pyykit on tältä päivältä pesemättä ja paljon muutakin olisin kerennyt tekemään, jos olisin vain viitsinyt.
No, perhe sai ruokaa, kaveri pääsi kotiin turvallisesti ja keittiön lamppu on vielä ehjä. Melko tyytyväinen pitäisi siis olla.
;D
Ihanaa, että jaksat ainakin yrittää. Vaikka se pata muuttuisi sitten pitsaksi (tyyliin se vanha kansansatu, jossa hiiri ompeli kissalle takkia, josta tulikin hattu, josta tulikin.. jne.), niin ainakin asenne on sinulla kohdillaan!
Antaako muuten kaikki lapsesi sun jo nukkua? Minulla on tällä hetkellä ongelmana se, että 16-kuinen vielä pompottaa äitiä öisin niin paljon, että väsymys on päivisin kova.. tuntuu että mitään kummoista ei jouluunkaan jaksa miettiä :(
t. Laura, jolla ne 6- ja 8-v. pojat ja sitten 1-v rinsessa
Laura, unettomat yöt vaikuttavat valtavasti päivän jaksamiseen, se on täysi tosi. Meillä Mini on juoksuttanut mua paljon ja kun väsyin totaalisesti yörumbiin (eli juoksemaan kahden huoneen väliä), päästin tytön väliimme nukkumaan. Menin siis sieltä, mistä aita oli matalin, tunnustan.
Sitten tyttö alkoi tulla ihan joka yö viereen ja välillä yöt olivatkin niin levottomia, etten nukkunut juuri yhtään, kun neiti jumppasi ja seurusteli öisin.
Vajaa viikko sitten otimme käyttöön Punkan (joka on meidän makuuhuoneessa), eli patjallisen vetolaatikon, jonne Minillä on lupa tulla öisin, jos alkaa pelottaa. Tyttö on tyytyväinen ja minäkin saan nukuttua paremmin. :) Issukka nyt ei ole aiemminkaan paljon häiriintynyt meidän tyttöjen yöralleista. ;)
Puhumme petipaikasta nimenomaan punkkana, ettei Mini kokisi sen olevan hänen sänkynsä. Ja iltaisin hän käy siis nukkumaan omaan sänkyynsä.
Pojat nukkuvat hyvin yönsä, vaikka toinen pojista puhuu unissaan ja joskus käveleekin.
Toivottavasti Rinsessan yöt rauhoittuvat pian! Oletko saanut neuvolasta mitään vinkkejä levollisempiin öihin? Nukkukaa hyvin!
Kiitos Ylva vastauksestasi. Lohdullista kuulla, että sielläkin on ollut rinsessamaisen herkkä nukkuja..
Olen toistaiseksi yrittänyt jonkun sortin tassuttelua tytön kanssa eli yrittänyt opettaa hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä.. ei syliin, ei äidin kättä puristaen.. Huom. tytön sänky on omani vieressä eli kaukana en ole :) Mutta siis olen yrittänyt rauhoitella vain välillä silitellen ja rauhallista ääntä käyttäen. Ei oikein vielä suju ja on tosiaan univelka nyt niin kova, että tekisi mieli ottaa tyttö vaan viereen nukkumaan. Vaikka tiedän, että se ei minun univajettani ratkaise (niinkuin ei ratkaissut sinullakaan), sellainen pompula tyttö jo on kooltaan..
Mulla on mies onneksi välillä nukkunut tytön kanssa ja olen mennyt eri huoneeseen korvatulppien kanssa. Ja heillä ei ongelmia juuri olekaan - eli joku eroahdistusjuttu äidistä tämä on... Miehen apuun ei hänen työnsä takia kuitenkaan voi koko ajan turvata.
No, pojat oppivat kumpikin nukkumaan vasta 2-vuotiaana kokonaisia öitä eli ehkä tämä vaan on meidän perheen valuvika.. 1-vuotiaat ei vielä moista taitoa osaa.. heh
- Laura
Lähetä kommentti