"Olipa kerran pieni robotti, mikä heräsi äsken juuri vuoteestansa. Ja sitten se jäädytti koko talon, ettei liikkunut vuosiin.
Sitten se ainakin meni suihkuun ja aamupalalle. Ja sitten se söi mustaherukkaöljyä ja sitten se söi rusinapipareita öljyn kera. Ja sitten se joi robottijuomaa. Arvatkaas mitä se on? Se on öljypiparia, jota se on.
Sitten se meni leikkimään ulos. Ja sitten se ampui muukalaisrobotteja ja mörköjä. Ja aluksia, jotka olivat muukalaisrobotteja. Robottikaverit lensivät kotiin. Ja sitten robotille tuli paha mieli. Sitten se meni kotiin... Ja arvatkaas, mitä se teki? Haluatteko kuulla ensi kerralla?
Selvä. No, kuuntelette sitten nyt.
Sitten se meni sisälle murjottamaan. Se laittoi takkaan tulet, sillä robotilla oli kylmä. Ja sitten se meni sänkyynsä vähän lepäämään, että se jaksaisi. Sitten se söi ainakin välipalaa: likabanaania ja kamelinpyrstön.
Ensi kerralla kuuntelette tarinan loppuun. Hei, hei!"
Tarinoi: Kaaharikalle
Kirjasi: äiti
Tänään syntyi satuja keittiönpöydän äärellä ja vessanpöntöllä. Keittiössä tarinointi yltyi niin hurjaksi, etten enää millään pysynyt perässä ja eskariinkin lähdettiin lievästi sanottuna sadun lumoissa. Niin olin minäkin mukana jutuissa, että kirkonkylälle käännyttyäni muistin unohtaneeni hakea eskarikaverin kyytiin. Oho! Ei muuta kuin takas vaan...
Lounaan jälkeen kokeilin saduttaa Miniä (siellä vessassa). Minin lempparikirja on Hello Kitty ja ihana päivä.
"Kala. Kiti. Kukkaa, kukkaa, kukkaa. Kukka on tohon.
Se pukee vaatteet. Mini söi pastillin. Kiti syö aamupalaa. Äiti. Äiti, kuule?
Se Kiti menee aamukylpyy. Se sisko omaa sänkyy menee."
Yleensä pyrin kirjoittamaan ihan vaan tikkukirjaimilla, jotta lapsi hahmottaa syntyvän tekstin ja sanat helpommin. Mutta joskus on tyydyttävä "pikakirjoitukseen", kuten tänään. Sen verran lennokkaasti tarinaa syntyi. ;)
Ps. Minin sadussa vaihdoin typsykän nimen Miniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti