["Kato äiti, mä en nää mitään!...KOPS ja O-HO!"]
Tässä huuhaa-postaus, Assarin toiveesta. Eli lähinnä asiaa asian vierestä ja ihan lonkalta. Oli ihan pakko napata kuva meidän hillerihiir... eiku... robotista, joka tunkee itsensä tämän tästä vaikka mihin. Aamulla sain pelastaa hänet pikkusiskonsa taaperokärryistä, joihin hän oli kuin ihmeen kaupalla jäänyt jumiin. Ja tiukassa olikin.
Ja onhan noita lukuisia muitakin paikkoja, joista tämän (ainakin kotioloissa) kalsareissa viihtyvän herrahenkilön saa alituiseen pelastaa. Mutta nyt hän taapersi sokkona huoneesta toiseen ja kolkutteli ovenkarmeja Ikeasta ostetun liitutaulutelineen kanssa.
Kekseliäs poika.
Itse vietin tänään NELJÄ tuntia kahdessa kaupassa. Tämä tuntimäärä ei kerro välttämättä suurista ostoksista; vaan siitä, että äiti osaa ottaa omaa aikaa (tai on muuten vain lahopää ja pyörii putiikissa neljätoista ylimääräistä kierrosta ahaa-elämysten perässä).
Ostin omille ja kummilapsille lahjoja ja siinä sivussa hieman myös ruokaa. Suunnitelma A oli ostaa lahjat ekasta kaupasta ja siirtyä sitten toiseen kauppaan ruokaostoksille; mutta kun aivoni ovat nyt mitä ovat, unohdin suunnitelmani ja muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun kärryt olivat puolillaan ruokaa. No, oli pakko soveltaa ja suunnitelma B alkoikin muotoutua siinä samalla, kun lähestyin kassoja. Menisin siihen toiseen kauppaan täydentämään ostoksiani.
Ja ihan kiitettävästi täydensinkin. Ainakin sen toisen kahden tunnin edestä.
Kotiin tullessani minulta puuttui edelleen se kinkku, jonka issukka oli minulta tilannut. Ja Mini itki lohduttomana, kun äiti ei tuonnut hänelle yhtään lelua. Pojat eivät sanoneet mitään, mutta näinhän minä, että tuliaisia oli odotettu.
Että näin.
Itse seisoin kassiröykkiön keskellä ja piipitin, että joulu on tulossa ihan pian, eihän sitä nyt leluja... ja että ostinhan mä ihania lörtsyjä, joita sormensa palelluttanut sydämellinen herra kaupan pihalla möi. Niitä meidän perheen herkkulörtsyköitä!
Puuttuvat lelut unohtuivat tietenkin pian ja saunan jälkeen mussutimme tyytyväisinä omenalörtsyjä limun, pillimehun ja omenakanelisiiderin kanssa. Omenakanelisiideri ei nyt ihan sovi kyllä yhteen lörtsyjen kanssa, mutta ei meillä olla ennenkään niin tarkkoja oltu.
Väittää nimim. "Munakas ja ketsuppi ne yhteen soppii".
Nyt päätän tämän huuhaa-raporttini tähän ja menen issukan kainaloon sohvalle. Jos olen ihan villi, niin saatan juoda sen avaamani omenakanelisiideri-pullollisen loppuun; tai sitten avaan Fazerin uutuus-suklaalevyn, jossa on maitosuklaata ja paahdettuja suolaisia cashewpähkinöitä. Kumpi vai kampi?
Vai jos kokeilisi, miten hyvin ne sopivat yhteen? ;)
3 kommenttia:
No kyllä mä vaan osaan... :) Siis toivoa hyviä postauksia! Tuo liitutaulurobotti (vai mikä se oli?) on hauska! :)
Sitten umpityhmänä kysyn mikä on lörtsy? En muista milloinkaan kuulleeni moista sanaa. *nolona*
Voi lörtsyt! Tykkään niistä valtavasti. Pitäisikin kokeilla osaisinko tehdä ihan itse. Nam.
Minulla joskus lipsahtaa ruokakaupassa muutama tovi ihan liikaa. Kun kerrankin voi rauhassa vertailla pakettien etikettejä ja ravintosisältöjä...
Onnellista neljättä adventtia! Minä olen kai joulutunnelmissa vasta tammikuussa, sillä vielä ei tunnu ollenkaan siltä että joulu on ensi viikolla.
Assari, ei tarvi olla nolona. Lörtsy taitaa olla itäisen Suomen herkku (nämä lörtsykät leivotaan ainakin Kerimäellä), joka tavallaan on kuin litistetty munkki ilman sokeria. Jättikokoinen sellainen. Täytteenä voi olla omenahilloa tai jauhelihaa ja jotain muuta(?).
Nyt jos joku osaa kertoa paremmin lörtsyistä jotain, niin saa kyllä tarkentaa. :)
Ja nyt vasta huomasin, että ne sisältävät maitoa ja tuo meidän allergikko on ihan hulluna niihin... (huokaus) Ei sillä tainnut onneksi masuun käydä se puolikas iltapalalörtsy.
(Voi mua!)
Ihana kuulla, Johanna, että joku muukin tykkää viettää aikaansa kaupassa paketteja tutkien. On tärkeää lukea ne ravintoarvot ja tuoteselosteet, jotta tietää mitä syö. Ja on tärkeetä saada sitä omaa aikaakin. ;) Lasten kanssa me aina juostaan kauppa läpi ja pyrin ostamaan vain tuttuja tuotteita, joita lapset voivat sitten hakea kärryihin.
Me sytytetään kohta neljäskin adventtikynttilä. Ei meilläkään yltiöpäistä joulutunnelmaa ole, mutta toisaalta, se tunnelma tuleekin niistä pienistä jutuista ja hippusista. Kuten esimerkiksi siitä innosta ja päättäväisyydestä, jolla Kaaharikalle olisi halunnut aamutuimaan herättää issukan, kun joulukalenterista tuli neljä kynttilää. Voi sitä ihanaista! Juttelimme asiasta ja issukka sai jatkaa uniaan. Äsken sitten isi sai kuulla iloisen asian, joulu on jo tosiaan lähellä!
Onnenhippusia sinnekin!
Lähetä kommentti