Olen tänään googlettanut sensorista integraatiota ja yrittänyt vääntää päässäni asioita järjestykseen. Kävimme Minin kanssa hyötyliikuntalenkillä ja veimme kierrätykseen pahveja, metalleja ja lasia.
Yritän asennoitua yksinäiseen iltaan, kun issukka lähtee pikkujouluihin. Varaan aikaa iltatoimiin ja yritän vetää lapsiköörin yöunille rennolla meiningillä. Sitten tietysti seison eteisessä "asemissa" ja nakutan kuin konekivääri tulikäskyjä, kun eivät asiat etene haluttuun tahtiin... "Kaahari TUOHON, Ralli TUONNE ja Mini SINNE!" tai "Sinä peset hampaat NYT ja sinä menet vaihtamaan yöpuvun NYT ja sinä istut siinä ja olet harjaamatta sitä vessanpönttöä sillä harjalla NYT!"
No, jos nyt ei kuitenkaan.
Äidin asenne ratkaisee. Yritän siis todella olla nakuttamatta ja järjestän asiat jo etukäteen niin, että meillä olisi mahdollisuus rauhalliseen iltapalaan, vesileikkeihin suihkuttelun yhteydessä ja järjestelmälliseen hampaidenpesutuokioon. Eli kukaan ei pese hammasharjalla pönttöä. Niin, ja että voimme lukea iltasadun mukavasti sohvalla pötkötellen, eikä kukaan hirnu pää alaspäin, puoliksi sohvan alla. Tai jos hirnuukin, niin ihan vähän aikaa vaan.
Auta armias, ettei tänään tarvittaisi tulikomentoja, vaan jaksaisin olla seesteinen äiti. Vaikka kuinka ajatukset tanssisivat rumbaa päässäni ja tuntisin olevani samanaikaisesti sekä siunattu että kirottu. Sellaista se on, kun mies tekee pitkää päivää ilman selkeää työaikaa ja vaimo tuntee olevansa yksinhuoltaja. Ja kun vihdoinkin alkaa joku solmu avautua oman lapsen asioissa ja siltikin sitä epäilee, että ei tämä varmaan nyt tässä vielä ollut...
Ei ole helppoa olla tarpeeksi viisas äiti. Tai tarpeeksi hyvä vaimo. Varsinkaan, jos on sekä nakuttava äiti että nakuttava vaimo. Tai mököttävä vaimo. (Voiko sitä olla yhtäaikaa nakuttava ja mököttävä?!?)
No, näiden aatosten jälkeen ajattelin heittää ilmaan kysymyksen: Mistä toivoisit minun kirjoittavan vielä ennen joulua? Ihan uusi juttu mulle, mutta tuumasin, että jos aiheita tulisi, voisin sen toivepostaukseni jälkeen pitää pienen blogitauon. Siis ihan vaan joulutauon, en sen kummempaa.
Eli, jos sulla on mielessä aihe tai asia, josta haluaisit minun kirjoittavan, niin otan vinkkejä vastaan hyvän maun rajoissa tietenkin. Pidän itselläni oikeuden rajata aiheita tarpeen mukaan. Jos toiveita postausaiheille ei tule, niin ei se mitään. Sitten höpötän mitä mieleen juolahtaa.
Ihan niinkuin nytkin.
Rauhallista viikonloppua!
11 kommenttia:
Minä pidän tästä sinun tyylistäsi "mitä mieleen juolahtaa". En tiedä johtuuko se sitten siitä, että silloin meitä on kaksi tässä blogimaailmassa jotka kirjoittavat tuohon tapaan vai mistä. Joten minun kohdaltani toivepostausta ei tule :)
Halaun toivottaa pitkää pinnaa ja kaikkea sitä mitä ikinä tarvitsetkin siihen, että saat illasta mieleisesi illan.
Hei Assari, kiva kun jätit mielipiteesi. Yksi sellainen huuhaa-teksti on siis ainakin tulossa... ;)
Ja kiitos tsempityksestä! Yritän tehdä meille kaikille mieleisen illan; mistä tulikin mieleeni, että nyt kun lapset katsovat Pikku Kakkosta, ehdin laittamaan pyykit kuivumaan ja siivota keittiön. Jos oon siis nopee...
Heissan!
Äh, en keksi sinulle mitään aihetta, kun itselläkin ottaa välillä koville... ;-D
Kuva olis kiva - siis susta! :) Toistaiseksi ollaan nähty vain kuva sun nenästä, jos oikein muistan, mutta ymmärrän kyllä, jos haluat pitää yksityisyyytesi. Siis muinaisten kirjeenvaihtoilmoitusten sanoin: kuva olis kiva, ei pakko! :D
Tsemppiä iltaan!
Kerropa teidän perheen jouluaaton vietosta, mitkä perinteet siihen kuuluvat!
Kuulloosti tutulta nuo iltatouhut, äidin kapteeni käskee -komennot.. :) Meillä mies matkustaa paljon ja joudun viikoittain pärjäämään useita päiviä yksin tämän köörin kanssa. Rutiinit, rutiinit,.. vaikka ne on välillä tylsiä, ilman niitä ei tämä äiti pärjäisi. Ja kun lapsetkin oppivat ne, ei sitä käskyttämistä aina niin hirveästi tarvikaan.. kai.. :)
t. Laura
Oi, mustakin kuva olis aivan ihana! Mutta en painosta, ymmärrän hyvin, että yksityisyydellä on oma paikkansa, itsekin vähän epäröin laittaa niitä kuviani..
Sitten toinen toivepostaus olis jotakin sun unelmista, olisi ihana tietää, minkälaisia unelmia sulla on :D Arjesta onkin aivan ihania kuvauksia,(lisää myös niitä!) jotka luen aina heti hymy huulilla, sulla on aivan mahtava tapa kirjoittaa! Tykkään siitä ihan mielettömästi ja siitä,että susta välittyy oikeasti aivan ihanan ihmisen kuva.
Isoimmista isoin hali!!
Anne, ei haittaa. Onneksi nuo lapset antavat välillä postausaiheita ihan luonnostaan, vai mitä? (Vaikka joskus saisivat jättää kyllä antamattakin...)
Rauhallisia ja rentoja päiviä sinne!
Messi, niinhän se myös on, että "kuvansa lähettäneille varma vastaus", eikös olekin? Mietin asiaa. Yritän laittaa lapsistakin aina epäsuoria kuvia, ehkä sitten joskus mustakin jotain muuta kuin nenänpäätä. ;)
Voin kyllä PIIRTÄÄ oman kuvan.
Laura, meillä on eletty aikoinaan niin rutiinien täyteisiä päiviä, että naapuritkin pystyivät kuulema tarkistamaan kellonsa meidän ulkoilujen mukaan. :D Se on ihan totta, että rutiinit tuovat helpotusta arkeen. Ja meillä muuten meni ilta tosi hienosti! Täytyy nostaa hattua lapsillekin...
Jouluaatosta siis juttua tulossa... :D
Karkki, voi sua ihanuutta! Pikkasen kyllä nyt punastuttaa... :D
Pitääkin ihan miettiä näitä unelmajuttuja, kun niitä voi aatella niin monelta kantilta. Mutta mielenkiintoinen ja tärkeä aihe, kiitos kun heitit sen mulle.
Halit!
öö, mitä on sensorinen integraatio ?
Piirretty kuva olis loistava! Jään odottamaan sitä :-)
Sotkuholisti, kiva kuulla susta! Sensorinen integraatio tarkoittaa aistitiedon jäsentymistä. Jos haluat tarkempaa tietoa esim. googlettamalla, niin suosittelen käyttämään hakusanoja: sensorisen integraation häiriö. Sitä asiaa yritän vähän opiskella nyt.
Piirsin äsken oman kuvani, mutta se on niin hyvin piirretty, että kuka tahansa tunnistaa minut heti... No, ei vaa aineskaa. ;D Laitan sen kuvan tulemaan kyllä jossain vaiheessa. :)
Paljon terkkuja!
Lähetä kommentti