Meidän piti tänään lähteä lasten kanssa viettämään pikkujouluja Etelä-Karjalaan, mutta koska Mini ei ole kunnossa, olemmekin kotosalla. Lääkäriaika on varattu ja nyt tuli tilaisuus heittää tänne toivepostaus nro 3: oma kuva.
Tuo oma kuva on ex tempore piirretty, sitä ei ole kumitettu ja se on ihan ainut laatuaan. Sen ei pitäisi olla karikatyylinen; muttei toisaalta ihan valokuvamainenkaan. Siihen minusta ei edes olisi...
Koska olen esitellyt täällä lastenkin kättentöitä, niin olihan se aika näyttää omankin kynän jälki?
Parina viime vuonna minua on ollut vaikea saada valokuvattavaksi, sillä viihdyn paremmin kameran takapuolella. Ongelmansa kullakin, mutta jos saisin "muutaman" kilon pois, voisin jopa tunnistaa itseni kuvista... Sen enempää pureutumatta painooni ja mittoihini teen seuraavaksi historiaa ja vilautan teille hetki sitten Minin ottaman kuvan. Minun ei ollut todellakaan tarkoitus julkaista muuta kuin tuo piirretty kuva, mutta kun Mini tuli tuohon viereen ja halusi ottaa kuvan äidistä, niin ajattelin, että antaa palaa vaan. Ainahan ne kuvat voi deletoida sieltä muistikortilta...
Mini räpsi kuvia yhden jos toisenkin, mutta tuo seuraava otos on ainut, joka sinne muistikortille tallentui.
Tässä siis Minin ottama kuva minusta: aamukampaus on vimosen päälle aamukampaus... Tämän aidompaa kuvaa en voisi teille näyttääkään. (Ellen ala tehdä päivän asu-postauksia.) ;D
Heipä hei vaan!
Ps. Tämän postauksen piti olla viimeinen ennen joulua, silla alunperin aioin vilauttaa oman kuvani unelmapostauksessani. Unelmat ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita elämässä, että niistä tulee sitten ihan oma juttunsa. Niin, että Karkki saa odotella vielä vähän... ;D
Kiitos Messille ja Karkille rohkaisemisesta tämän kuvapostauksen suhteen. Olette ihania!
11 kommenttia:
Kiitos, kiitos! Ja kiitos toiveen toteuttamisesta!
Me luettiin juuri Veljen kanssa blogeja, ja kun se näki sun kuvan, se osoitti sormella ja sanoi: "Äiti! Äiti!" :D
Pikaista paranemista Minille!
Kiva kun olet näitä toivepostauksia kirjoitellut ja julkaissut.
En ehtinyt itse toivepostaukseen kommentoimaan, mutta oikein hyviä toiveita on tullut.
Hyvää joulua!
Voi Messi! :DD Minua on luultu aika useinkin omaksi äidiksi, olen ilmeisesti vaan niin "äidillinen" tyyppi. ;D
Onneksi ne "omat" lapset ovat olleet alle kouluikäisiä, ettei ihan mummomainen olo ole tullut...
Minin pöpön pitäisi lähteä ilman lääkkeitä, mutta oli hyvä, että typy tutkittiin. Neiti nosti paidan ylös omatoimisesti heti lääkäriin päästyään, kun ne keuhkotäänet piti kuulema kuunnella.
Maria, voisin kirjoittaa vielä huuhaapostauksen aiheesta kolmen lapsen kanssa lääkärin vastaanotolla. Huomasin vasta odotushuoneessa, että Kaaharikalle hippaloi tuolilla KALSARISILLAAN. Toppahousujen alta oli collegehousut unohtuneet, enkä huomannut tarkistaa asiaa ennen lähtöä...
Hyvää Joulua sinullekin!
Kumpikin kuva on hyvä ja olet taitava piirtäjä! Lasten ottamiin kuviin tallentuu hetki aina puhtaimmillaan ja aitona, siksi niitäkin on kiva otattaa. Muistan yhden kuvaussession, kun pyysin keskimmäistämme ottamaan otoksia kodistamme.. no, kuvatuksi tuli sohvatyynyjä, eteisessä odottelevat roskapussit, äidin kiireinen takapuoli, risto räppääjä dvd:n kansi olkkarin pöydän kulmalla, isoveljen piirustus,.. Pieniä tärkeitä juttuja, jotka aikuiselta jäävät ikuistamatta :)
t. Laura
ps. Hyvää joulua perheellenne!
Oi Laura, tuo on niin totta, että kun lapset kuvaavat, he löytävät nimenomaan yksityiskohtia ympäristöstään! Kuten sen äidin takapuolen lökäpöksyineen tai automaton kulman jne.
Oikein mukavaa joulua teillekin!!
Ihana, ihan on ittes näkönen piirros :)
Kuulostaa horrorilta tuo kolme lasta ja lääkärin vastaanotto: mä tsekkaan jo yhden lapsen kanssa että on MINULLA kaikki tarpeelliset vaatteet päällä :D
Voi kiitos!! <3 Mikà ihana joululahja :D Voi,tàtà mà oon odottanut. Minin ottama kuva on aivan ihana! Ja tuo sinun piirustus on ihan mahtava, olet tosi taitava!
Hurjasti haleja pienelle potilaalle, ja oikein pikaista paranemista <3
Voi Piuku! :DD
Mun täytyy tunnustaa, että kun näin, mitä Kaaharilla oli jalassa, tein vaivihkaa tarkastusvilaisun, mitä MULLA on jalassa!
En olis ihan hirveesti yllättynyt, jos olisin lähtenyt ihan suveriinisti kalsongeissa minäkin...
(Joku kerta sen vielä teen.)
Ja ehkäpä sitä joku saattoi vähän katella, että mitä tuo poju pelkissä kalsareissa vastaanotolla hilluu, mutta aattelin, että jos tuo vetäsee toppahousut jalkaansa, niin valittaa kuitenkin suureen ääneen sulavansa. Tuo meidän pikkukeskonen on aina ollut kuumakalle, hih.
Nyt meni sitäpaitsi ihan kivasti näinkin, kun tarkemmin aattelee. :)
Ihanaa Karkki, jos olen voinut ilahduttaa näinkin pienellä asialla. Tai no, pitihän tätä vähän miettiä, mutta en sentään hakenut kuuta taivaalta. ;)
Lämpimät terkut teille sinne!
Voi, kun ihana piirros ja ihana kuva! Mini on taitava. :)
Meidän isompi jääkäri ottaa jo aika kivoja kuvia mutta pikkujunkkarille en uskalla vielä kameraa antaa.
Minä aina hätkähdän täti-sanaa. En niinkään kaupassa tms. vaan poikien kavereiden lausumina. Olisin mieluummin junkkarix:n äiti tai sitten ihan omalla nimelläni kutsuttava. Että olisinkohan minä sitten tanttamainen ;)
Niin äläkä hätkähdä tuota kalsarijuttua. Hain taannoin omien asiointireissujen jälkeen lapset kiireellä mummulasta. Tiputin vanhemman muskariin ja vasta muskarin aulassa huomasin, että mummulassa oli syöty antaumuksella mansikkakiisseliä. Junkkarin nenäkin oli kiisselissä. :D Aina roiskuu kun rapataan.
Tunnelmallista joulunaikaa!
Niinpä Assari, sitä on ollut ilmeisesti pakko tottua siihen itsekin, että rapatessa roiskuu ja se ei ole vakava juttu. Ja se kuuluu lapsiperheen elämään, että välillä on nenä kiisselissä. :DD
Jos noista kalsongeista ja kiisseleistä alkaisi ylenmäärin stressata, niin pöpiläänhän sitä kohta kuskattaisiin. Se stressinmäärä kun olisi ihan valtava! ;)
Oikein tunnelmallista joulunaikaa teillekin!
Lähetä kommentti