Kuvan Norsu ei liity varmaan millään lailla tämän päivän juttuihin, mutta ei se mitään. Kokeilin jotain lähikuvaussäätöä (tuolla vanhalla) kameralla ja norsutin sattui juuri olemaan kahvikupposella, kun otin sen kuvauksen kohteeksi. Mini kun tykkää pitää kahvikestejä lähimmille pehmokamuilleen vaikka joka päivä.
Mutta kuvitelkaas, ihan asiaakin lähdin kirjoittamaan. ;)
Nimittäin naapuriapuasiaa. Muutimme joitakin vuosia sitten tänne Pellolle, ikään kuin uudelle paikkakunnalle, "maaseudun" rauhaan. Täällä on paljon uusia perheitä, joissa suht pieniäkin lapsia. Tutustuimme talo talolta toisiimme, lähinnä niihin, joissa siis asuu suht samanikäistä lapsikansaa ja pikkuhiljaa reviiri on laajentunut ja tuttuja tullut lisää. En olisi voinut kuvitellakaan silloin tänne muuttaessamme, kuinka läheisiksi naapurit täällä Pellolla tulevat ja kuinka helposti täällä voi mennä pyytämään apuja naapurista.
Kuten esimerkiksi eilen. Tällaisena viimetipanjärjestelijänä aloin vasta edellisenä iltana miettiä, kuinka saisin järjestettyä itseni verenluovutustilaisuuteen kaupunkiin ilman lapsia. Siinä nimittäin saattaisi tapahtua vaikka jos mitä silläaikaa, kun makaan laverilla veriletku käsivarresta roikkuen. Jopa esitietokaavakkeen täyttäminenkin saattaisi olla äärinmäisen hankalaa kolmen tilliäisen läsnäollessa... No, kysyin aamulla lastenhoitoapuja naapurista ja minulle tarjottiin sitä hyvillä mielin. Ihanaa!
Ja tänä aamuna, kun lähdimme "ihan vaan pikkasen myöhässä" pakkautumaan autoon eskariinmenoa varten, ehdotti toinen naapuri, että Mini voisi jäädä siksi aikaa heidän pihalleen, kun käväisen vientireissulla. Ihanaa!
Kun tähän naapurihätäapuun lisätään vielä ainakin pihakahvitteluhetket, kukkienkastelut, kimppakyyditykset, jalispelit ja käsityömiittingit, niin voinen sanoa, että ihan hyvään paikkaan olemme asettuneet.
On ihana auttaa ja saada apuja. Tiedän, ettei se avunsaanti ole itsestäänselvää edes sukulaisten kesken, saatika naapureiden kesken, joten osaan olla todella kiitollinen saamastamme avusta.
Terveisiä ihanille naapureille!
4 kommenttia:
Kuulostaa ihan meidan naapurustolta! Eikos olekin aika ihanaa, kun tietaa etta hadan tullen voi naapurin apuun turvata. Ja tietysti auttaa itse myos naapuria. Sellaista kai sen elaman pitaisikin olla.
Kyllä Johanna, se on ihanaa ja helpottavaa tietää. Ja sekin on ihanaa,että naapurit tietävät, että meiltä voi myös kysyä apuja lyhyelläkin varoitusajalla.
Olemme hyvin erityyppisiä perheitä, mutta silti löytyy aina jotakin yhteistä. Muutakin kuin lapset.
Voi, kun ihana naapurusto! Me asutaan vielä ihan keskellä tätä kaupunkia ja hädin tuskin tiedän kaikkien naapureideni nimeä. Vaikka siis ollaan jo vuosia tässä asuttu. Alkuunsa tervehdin kaikkia naapureita, mutta osalta en saanut vastaustakaan. ;)
Odotan innolla muuttoa syrjemmälle, just tuollaiselle lapsiperhealueelle ollaan muuttamassa. :) Meillä on jo siellä olemassa ystäväperhe tosi lähellä ja uudet naapuritkin vaikuttaa tosi kivoilta.
Assari, mahtavaa, että teillä on jo tuttuja siellä ja ystäviäkin! :)
Rakennusvaiheessa tutustuu varmasti jo jotenkin naapurustoon ja se helpottaa osaltaan asettumista muuttovaiheessa. Me muutimme valmiiseen, joten naapureista ei ollut hajuakaan muuttohetkellä.
Tsemppiä rakennusprojektiin!
Lähetä kommentti