Viikonloppu meni ulkoillessa, neuloessa ja elokuvia katsellessa. Lisäksi hiukset saivat lauantaina vajaan kahden vuoden tauon jälkeen väriä ja annoin itselleni kevääseen asti aikaa päättää, leikkaanko hennot suortuvani ihan lyhyeksi vaiko annan kasvaa. Kun ikää tulee lisää ja kaikki alkaa roikkua, niin hiustenleikkuulla voin saada ainakin jotain pirtsakkuutta aikaan.
Mutta enhän minä vielä mikään vanha ole. ;)
Antaa siis hiusten roikkua.
***
Sunnuntaina kävin lasten kanssa metsässä. Ralliroope valitsi reitin ja harppoi päättäväisenä etunokassa, Kaaharikalle tutki jokaisen maassa makaavan risun ja oksan, josko siitä olisi miekaksi, ja Mini taaplasi poikien perässä suu vaahdossa höpöttäen.
Kun tapasimme kavereita paluumatkalla ja jäimme juttelemaan, ehti Kaaharikalle löytää oivan kiipeilypuun, juuttui takistaan kiinni oksistoon ja jäi sinne ilmaan roikkumaan. Samanaikaisesti typykät kaksi- ja kolmeveet istuivat mättäällä tasapepuillaan, kuin katsomossa, ja tillittivät ohjelmannumeroa uteliaina.
Näytöksen loputtua aloitimme kavereiden kanssa kotimatkan ja herrat Ralliroope ja Kaaharikalle tappelivat keskenään koko matkan. Syyt he kaivoivat varmaan toistensa nenistä, tai jostain siitä läheltä kuitenkin. Ei siis mitään rajaa! Myöhemmin Ralliroopelta tuli verta nenästä, mutta syy oli varmaan nuhassa; ei niinkään herneiden kaivelusta nenästä...
Kulutin melkein koko loppupäivän haravoimalla pihaamme, sillä heiluminen piikkiluudan kanssa on todistettavasti oikein mainiota ärrimurrienergian purkua. Olisin voinut jatkaa haravointia vielä silloinkin, kun tuli pimeää eikä lehtiä meinannut enää erottaa millään ilman otsalamppua, mutta lähdin kuitenkin katsomaan sisälle, kuinka lapset isänsä kanssa touhusivat iltahommia hikinauhat otsilla. Olivat löytäneet hemmottelukassistani kankaiset hiuspantani oikein unelmaväreissä...
Illalla ehdin neulomaan mummoni villasukkaa joitakin kierroksia lasten nukahdettua, ennekuin nyyhkyleffa Ps. I Love You alkoi. Sinä iltana pesin kasvoni kyyneleillä, tunnustan.
[kuvassa Kaaharikallen ja Ralliroopen villasukat lemppariväreissä odottamassa päättelyä ja kaulurituubini, jonka ohjeen löysin Kalastajan vaimon blogista]
2 kommenttia:
Hei täällä toinen, joka on yrittänyt saada aikaan kaulurituubin! Tosin ekasta yrityksestä tulikin lopulta pipo. Hieno kyllä sekin, tai siis mun neulontataitoihin nähden loistosaavutus :-D
Loistavaa, Hannis! Mie yritän seuraavaksi saada aikaiseksi sen pipon, joten pyytelen apuja, jos siitä meinaakin tulla kauluri... ;)
Lähetä kommentti