Kevätsää lämmittää...

Harmauden, hämäryyden ja pakkasen vastapainona meitä hellii nyt kevätaurinko! Öisin on vielä tosi kylmää, mutta päivisin aurinko lämmittää jo todella ihanasti.





Nämä kuvat ovat eilisiä. Kun söimme korvapuusteja ulkovaraston rappusilla ja käänsin katseeni kohti aurinkoa, silloin kehräsin kuin kissa ja pistin silmät kiinni. Kohta lapset pääsevät tekemään puroja ja kanavia hiekkaan, se on varmaa se. Sanoinkin eilen naapurille, että niin kauan kuin pihamme on hiekalla, lapset saavat kaivella, tiettyyn rajaan asti, niitä ojiansa.






Vesihommat ovat alkaneet ja se tietää lisähaastetta vaatehuollolle. Tänä aamuna etsin kumisaappaita ja kurahousuja, jotka ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen talven aikana. Olen aika varma, että Issukka on ne johonkin piilottanut, mutta... ;)



Pikkupimulla on nyt ihan hurja puheripuli. Hän iskee tarinaa tuossa selkäni takana niin, että epäilen hänen olevan puheliaampi kuin minä olin tuossa iässä. Ja se on paljon se. Toisaalta, neiti ei nukkunut kuin varmaan vartin tirsat, joten kaipa sitä sitten senkin takia nyt pulisuttaa. Kone käy kierroksilla. ;)

Minun tekisi mieli lähteä pihalle, mutta täytyy laittaa ruoka ennen kuin pojat tulevat eskarista. Sitten syödään ja lähdetään viemään Kaaharikallea jumppaan. Ja kun tulemme kotiin, lähden samantien käsityöpiiriin sen vaaleanpunaisen Murheenkryyni-luomukseni kanssa, josta kerroin yhdessä aiemmassa postauksessani. Sen luomuksen, jonka olen aloittanut yhdeksän kertaa ja jonka onnistuin tekemään kieroksi (sitä ette vielä tienneetkään), mutta jota EN aio enää purkaa. Ystäväni ymmärtää kyllä, että on parempi ottaa vastaan tämä uniikki, rakkauella ja sisulla väkerretty kauluri, kuin odottaa Sitä Täydellistä Luomusta syntyväksi...

Mutta nyt täytyy lopetella ja mennä katsomaan, mitä tuo laulava kaksivuotias tuolla keittiössä oikein kuuluu rypistelevän.

Aurinko helliköön teidänkin päiväänne!