Lapsilla ja minulla oli eilen minilomapäivä. Ajoimme puolitoista tuntia yhteen suuntaan ystävien luokse viettämään ihanaa päivää ja palasimme pimeän tultua kotiin iltapuurolle.
Lähtiessämme olin todella ärtynyt, kun auton dvd-laitteen piuhat olivat jumissa jossain siellä penkkien alla niin, ettemme saaneet (minun pitkäjänteisyydelläni) laitetta toimimaan. Kuvittelin matkasta tulevan täyden katastrofin ja tämän äidin ajomatka alkoi kulmat kurtussa. Ystävä siellä puolentoista tunnin ajomatkan päässä naureskeli vain johtojen jumittumiselle ja käänsi asian niin, että pääsenpähän laulattamaan lapsia kerrankin oikein kunnolla. No, onneksi on siis cd-boxi autossa.
Paitsi että cd-boxi oli tyhjä.
Ihan tyhjä. Ja tämän seikan huomasin vasta tienpäällä. No, kunnellaan sitten radiota ja lauletaan rokkia. (Kulmaryppyni syvenivät entisestään.)
Toivotin lapsille hauskaa matkaa, kuten ajomatkoille lähdettäessä on tapana ja suuntasin isommalle tielle. Päätin katsoa, mitä tuleman pitää.
Meillä oli oikeasti oikein mukava matka. Pojat eivät valittaneet elokuvien puutetta ja kysyivät vain kaksi kertaa koko ajomatkan aikana, että koska oltaisiin perillä. Hyvä pojat! He tiedottivat tämän tästä, kuinka montaa sataa sai ajaa ja kyselivät, miksi joku toinen auto ajoi lujempaa kuin meidän auto. (Koska se toinen auto ajoi ylinopeutta.) Välillä pojat lukivat sarjakuvia ja Mini näytti torkkuvan.
Perillä meillä oli niin hauskaa, että ihan sydänalassa kutittaa, kun asiaa muistelee.
Kiitos ystäville ihanasta päivästä!
[kuvassa jammataan Kaija Koon tahtiin]
2 kommenttia:
Kuulostaa siltä, että teillä oli mahdottoman mukava matka. Minä käytän automatkat yksinpuhelujen pitämiseen... lapset varmasti tulevat muistamaan nämä monologini milloin mistäkin ;) Hyvä tilaisuus käyttää kasvattavaan keskusteluun, kun eivät pääse livahtamaan karkuun.
Voi Johanna, mä rupesin jo kuvittelemaan sut pitämässä teineille monologia... ;DD Aion kyllä käyttää sun keinoasi vastaisuudessa.
Itse asiassa mulla oli vähän sama mielessä alkumatkasta, että saan nassikat juttelemalla (ja heidän juttujaan kuuntelemalla) sellaiseen tiettyyn tunnelmaan ja unohtamaan jo alkuunsa levottomat jutut.
Mutta tosiaan, tuo on kyllä mainio juttu, etteivät muksut pääse karkuun... Meillähän on siis lapsilukotkin takapenkillä... ;D
Mukavaa viikonloppua teille sinne, Johanna!
Lähetä kommentti