Vielä yhden kerran lumesta, sitten alkaa jo riittää kyseinen aihe.
Eilen rysähtivät lumet etupihalle niin, että lumirautakin irtosi. Jouduimme Minin kanssa kiipeämään lumikinoksen yli päästäksemme hakemaan poikia eskarista. Illalla Issukka kaivoi lumivyöryn keskelle kanavan, josta pääsemme nyt kulkemaan, ja pudotti loputkin lumet katolta.
Juuri silloin, kun lapset yrittivät nukahtaa yöunilleen.
Miniä hirvitti ja valvotti, mutta pojat nukahtivat nopeasti kaverin synttärikemujen väsyttäminä. Itse kuuntelin rytinää ja lumen vyörymistä ja pelkäsin, että kohta miehelle sattuu siellä katolla jotain. Valjaista huolimatta.
Ajatella, mikä huoli siitä nousee, kun mies kiipeää omakotitalon katolle turvavaljaiden kanssa... Ja mikä huoli ja paniikki, jos aalto veisi mennessään. Alan panikoida, kun ajattelen sitä, että iso aalto veisi omat lapseni. Pakko olla ajattelematta, sillä muuten ahdistaa liikaa.
Heille ei saa sattua mitään pahaa.
Niin ajatteli moni siellä Japanissakin. Ettei omille lapsille saa tapahtua mitään pahaa. Ja kuitenkin niin kävi.
Ja minä murehdin täällä tätä lumenmäärää...
3 kommenttia:
Jopas on lunta teillä! Toivotaan kevätaurinkoa pikaisesti haihduttamaan se kaikki ilmaan. Lumen määrä on ollut minusta jotenkin kammottava tänä talvena, se että sitä on niin käsittämättömän paljon.
Mies katolla on myös pelottava ajatus, niitä ajatuspolkuja joille ei parane lähteä. Ilman toista ei halua selvitä, mutta tietää kuitenkin selviävänsä jos pakko on. Mutta sietämätön ajatus. Mukavampia ajatuksia sulle tähän päivään :) kevättä, aurinkoa ja iloa!
Meillä tosiaan ON lunta. Sietämättömistä ajatuksista huolimatta osaan sentään iloita pienistä asioista. Tai nimenomaan juuri siksi.
Iloa sinunkin päivääsi!
Noi on vaikeita ajatuksia.. tuttuja mullekin. Mulle tekee pahaa lähes kaikki uutisointi tuolta Japanista nyt... :(
Lunta tosiaan on, ja reilusti! Sulais jo...
-Päivi-
Lähetä kommentti