Hengähtää, leväyttää uuden keittokirjan auki ja alkaa etsiä ruoka-aineita jääkaapista.
Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä hykerryttävän ihanaa tunnetta, joka kutittaa mielessä jokaisen ainesosan kohdalla. Oi oi, miten hyvää tästä varmaan tulee...
Voihan se olla, etteivät lapset ole ihan samaa mieltä, mutta tarjotaan nyt. Samasta kirjasta löytyy ohje myös taivaallisille lihapullille.
Meinaan kokeilla niitäkin. :)
***
Mozzarellajuuston korvaan tofulla maitoallergian takia. Hikoilutan munakoisoa, vaikkei ohjeessa niin ohjeistettukaan. Ripottelen siis viipaleiden päälle suolaa ja pyyhin jonkin ajan kuluttua "hien" pois. Onkohan turhaa hikoiluttaa munakoisoa?
Lisäksi lisäilen vähän omiani, kuten tapoihini kuuluu. Tällä kertaa valkosipulia. :D
Opus on ystävältä saatu: Cappelen Nina; Aikaa ystävälle, WSOY
EDIT.
HIEMAN MYÖHEMMIN RALLIRADAN KEITTIÖSSÄ:
[sillä hetkellä, kun kasvisvuoka oli jo uunissa...]
Menenkin tästä siivoilemaan tuota kodin sydäntä...
4 kommenttia:
Joskus on niin ihana kokeilla jotain uutta. Mulle on käynyt munakoisoherkun kanssa niin, että ekalla kertaa kaikki söivät innoissaan, mutta toisella kertaa se oli täysi fiasko. Tein kaiken mielestäni samalla tavoin.
Mietinkin nyt, että ehkä ekalla kertaa munakoiso oli jo "hikoilutettu", toisella kertaa kun siitä tuli ihan pesusieni.
Totta, Johanna. Meillä ainakin vaihtelu tuli kyllä tarpeeseen. Ja varmaan se munakoison hikoiluttaminen on sitten hyväksi, vaikkei siitä erikseen mainittaisikaan. Kasvisvuoka oli menestys (paitsi Minin kohdalla vähän tökki), samoin ne Taivaalliset lihapullat, joiden ohjeen voisin laittaa jakoonkin.
Mukavaa uutta viikkoa sinne teille!
En tiedä missä vika, mutta meillä ei munakoiso uppoa. Pojat tykkää sitten taas kovin kasvisgratiinista ja varsinkin vanhempi ihan hirmuisesti kukka- ja parsakaalista.
Meilläkään ei munakoiso ole aiemmin uponnut näin hyvin. Voi olla, että pojilla oli vaan nyt tosi nälkä... ;)
Hyvä, jos kukka- ja parsakaali maistuvat teillä. :) Meillä ne olivat herkkua vauva-aikana, mutta nykyään niitä maistellaan jostain syystä pitkin naamoin. Pitää vaan laittaa tarjolle. Aina vaan ja uudestaan, ehkä?
Hyvää viikkoa teille, Assari!
Lähetä kommentti