Isi ja äiti kuhertelevat keittiössä, ihan silleen viattomasti ja lasten silmille sopivasti. Sellaista höpsöttelyä, jollaista oman lapsen on ihan tervettä nähdäkin ja josta lapsi näkee, että omat vanhemmat tykkäävät toisistaan.
Toinen pojista rakentelee pikkulegoilla lattialla, nostaa katseensa ja kysyy:
"Mitä te oikein meinaatte?"
Hihittelyltään äidin on mahdotonta vastata mitään.
***
Illemmalla muksut on syötetty, juotettu ja pesty. On luettu ja laulettu. On paijattu ja pusutettu.
On talon hiljainen hetki.
Paitsi että neiti kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta haluaa vielä pissille. Silleen ripeesti, tosi ripeesti vaan...
On taas hiljaista. Liian hiljaista, liian kauan.
Kun äiti menee vessaan katsomaan, (neiti ei nuku pöntöllä, vaan) vessanpöntöllä istuu melkein muumio. Neitokainen on kääriytynyt vessapaperiin ja hymyilee tosi kauniisti. Niin kauniisti, että.
Ei voi mitään, mutta vaikka kuinka sitä yrittää kurtistaa kulmiaan, niin nauruhan sieltä suupielestä purskahtaa.
Ja Serla kiittää!
2 kommenttia:
Tästä pitäisi tehdä mainos! Serlalla tekee muutakin kuin pyyhkii hyvin. Jep, aina kun on hiljaista epäilen pahinta.
Niin, Serla lämmittää. ;DD
Ja mun PITÄIS osata reakoida noihin hiljaisiin hetkiin aiemmin, eikö?
Arvaa mitä? Meillä nuo kaksoset ovat tasan yhden kerran repineet vessapaperia ja kun pistin heidät rullaamaan sen paperin takaisin, eivät enää siihen hommaan ruvenneet. Ja nyt tuo typy on tyhjentänyt paperihylsyt jo moneen kertaan...
Joissain asioissa sitä on päässyt kaksosten kanssa helpommalla, kuvittele!
Aurinkoisia päiviä teille!
Lähetä kommentti