sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Blondi tuli taloon ja rouva kävi kutsuilla
Perjantaisen kauppareissun yhteydessä kotiin kantautui taas uusi tulppaanikimppu. En raaskinut ostaa kuin yhden, vaikka mallailinkin yhteen kahta eriväristä kimppua. Blondi kimppu tuli valittua jälleen; joskin ensi kerralla taidan täräyttää jo vahvempia värejä maljakkoon...
Kotiin tultuamme huomasin yhden kukista olevan poikki, joten etsimällä etsin sille pientä kippoa, kuppia tai pulloa. Loppujen lopuksi löysin tuon kuvassa pilkottavan Issukan kummitytön askarteleman tuikkukupin, jota emme tosin uskalla käyttää tuikkukuppina. Pilttipurkit kun voivat kuumentuessaan särkyä pahoin seuraamuksin.
***
Eilisestä ei sen enempää, kuin että olin jossain vaiheessa valmis lähtemään hyvinkin lyhyellä varoitusajalla lähipubiin kaljalle. Nimi- ja osoitetiedot sekä kalja- ja taksirahat kaulapussissa. Se kertookin jo paljon se, sillä en edes juo kaljaa...
No, mutta se mielentila meni ohi. Vain päänsärky jäi.
Päänsärystä (ja kierrätysroskista) pääsin eroon hyötyliikuntalenkillä tänään aamupäivällä. Illalla istuinkin sitten erään naapurin luona kahvimuki ja pullalautanen sylissä ja tankkasin ihan hyvällä omallatunnolla emännän herkullisia tarjottavia. Osallistuin nimittäin pitkästä aikaa astiakutsuille.
Esittelijä oli oikeasti oikein mukava, joskin hän puhui niin paljon ja niin hurjalla vauhdilla, että siinä jää jo Mininkin puhetulva toiseksi mennen tullen. ;) Tiedättehän ne markkinoiden helppoheikit, jotka puhuvat ja myyvät hyvinkin sujuvasanaisesti niin, etteivät siinä muut ehdi juutakaan sanomaan välissä? Tässä oli nyt sellainen rouva.
Siinä vaiheessa, kun esittelijä alkoi kertoa käytännön asioista, minä olin jo niin pihalla ja puhetulvan pökerryttämä, etten enää erottanut asiaa asian vierestä. Silloin oletin tietäväni hyvinkin selvästi sen, miltä mahtaa tuntua ADHD-lapsesta, kun päiväkoti- tai kouluryhmässä opettaja ohjeistaa lapsia, huomauttaa siitä ja muistuttaa tästä. Muut jaksavat kuunnella ja keskittyä, mutta tämä eräs ei saa ongittua informaatiotulvasta sitä oleellista.
Mitä pitikään tehdä???
Vai pitikö mitään? Ei varmaan.
Paitsi syödä lautanen tyhjäksi ja kiittää emäntää.
***
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi kun tykkään sun itseironisesta tavasta kirjoittaa :) monesti on vain parasta syödä lautanen tyhjäksi ja kiittää emäntää.
Parempaa viikon jatkoa :)
Olitko kenties kipporwaren kutsuilla? Armas aviomieheni nimittäin kutsuu sitä tiettyä astiakutsujuttua tuolla nimellä :D
Minä olen nyt kyllästetty kaikilla kutsuilla pitkäksi aikaa, en lähde vaikka ne kivoja onkin. Eräs tuttavani laskee millä summalla kukin on tilannut ja sitten huomauttaa aika ilkeällä tyylillä "oli jollain rahaakin, kun ostojen summa oli x, sinähän tilasit vain y-summalla", tai sitten hän huomauttaa "eikö sinulla olekaan nyt rahaa käytössä" jos sinne ei mene, toinen ei kutsu kuin sellaisia jotka varmasti ostavat ja on jopa tuonut sen julki. Tässä tämän vuoden puolella olen jo saanut 6kpl kippokutsuja, 1kpl kynttiläkutsuja, 2kpl meandi -kutsuja, 1kpl korukutsuja... Ei meillä ole nyt millekään tarvetta, joten en lähde. (enkä ole kyllä budjetoinutkaan mitään tupperkulhoa...)
Kiitos, Fredrika. :)
Assari, olin kyllä. Ja täytyy vielä lisätä, että seuraavana päivänä tein tilauksen s.postitse. Tässä nimittäin kävi yhtenä kesänä niin, että yksi kyseisen fiman kannu livahti lasten mukana pihalle hiekkaleikkeihin. Olen vatvonut asiaa jo kauan ja nyt päädyin tilaamaan sen, vaikka muovia onkin.
Olen kyllä niin jäärä, että jos en jotain tarvitse, niin jätän tilaamatta. Eikä mun kutsuilla tarvi tilata, jos ei mitään mieleistä sillä kertaa löydy. ;)
Lähetä kommentti