tiistai 1. maaliskuuta 2011

Jälleen kerran luovuudesta



Meillä on perheessä toinenkin luova persoona Kaaharikallen lisäksi. Sellainen, joka yhtäkkiseltään saattaa joutua niin luovuutensa inspiroimaksi, ettei siihen väliin mahdu edes äiti.

Ylläolevassa kuvassa on Lumiukko, joka syntyi erään rauhallisen iltapalahetken jälkeisen siirtymäkaaoksen huipentumana. Siihen ei saanut kukaan kajota, edes äiti. Niinpä tuo ukko toivotti meille vielä hyvät huomenetkin, ennen kuin hävisi nälkäisen rakentajattarensa suihin.

Välillä tuo luovuus ja sen ilmaiseminen saavat miettimään. Missä menee raja kannustamisen ja hillitsemisen välillä kun ilmaisemisen keinot alkavat olla kyseenalaisia? Kun omenapiirakan palaa koristellaan nuudelinpätkillä tai kenkäeteiseen on ilmestymässä huikean kokoinen monumentti popoista. Jälleen kerran sitä joutuu vanhempana tilanteeseen, jossa toivoisi viisaampien sanovan oman näkemyksensä siitä, mikä on lapselle hyväksi. Antaa ilmaista itseään "leikkimällä" ruoalla ja sekoittaa entuudestaankin sekaista kotia?

Sekoittaa ja "leikkiä". Niin negatiivista.

Minussa jylläävät kaksi erilaista puolta kasvattajana. Toinen on se "EI leikitä sillä ruoalla"-tyyppi ja toinen taas "Lapsi saa ilmaista itseään luovasti"-tyyppi. Niin ääripäät, että. Siinä vaiheessa, kun pihakeinun nyörit ja leijan narut ja nauhat olivat ihan kauheassa solmussa viime kesänä, huusin ensin kuin paraskin äänitorvi: "EI, EI ja EI!" Se oli se "EI leikitä sillä ruoalla"-tyyppi. Sitten se "Lapsi saa ilmaista itseään luovasti"-tyyppi tuli ja kampitti sen EI-tyypin, ja sisältä haettiin jostain kätköistä jotain narua, jota sai sitoa rakennustelineisiin. (Ei välttämättä kovin kaunis näky sekään, mutta ah, niin luovaa.)

No, eihän se ihan niin hauskaa ollut lasten mielestä kuin keinujen solmiminen, mutta menetteli. ;)

Mutta siis, koskahan sitä löytäisi sen kultaisen keskitien tässä lasten kasvatuksessa? Että voisi olla yhtäaikaa johdonmukainen ja joustava tai turvalliset rajat asettava ja sopivasti salliva. Ja tiedän, murrosikä on vielä tulossa... Tässä ollaan kasvattajan roolissa vielä aikas alkutekijöissä.

Taidan lähteä päiväunille.

2 kommenttia:

assari kirjoitti...

Samaa vikaa täällä, enkä todellakaan aina tiedä kumman olisi viisaampi olla äänessä. Siis sen luovuuden tukijan vaiko sen toisen.

Ylva kirjoitti...

Tasapainoilu sallimisen ja rajojen asettelun suhteen siis jatkukoon... Koitetaan tehdä fiksuja päätöksiä kunkin luovuuspuuskan kohdalla, Assari. ;)

Terveisiä sinne välietapille!