Lunta, lunta ja... joulupukki?

Jos eilen valitin lumipyrystä vähän, niin tänään iski lumi ja pyry suoraan vyön alle. Yöllä putosivat lumet katolta ryminän kanssa ja keittiön ikkunan eteen nousi muuri. Kun sitten aamulla raottelin sälekaihtimia ja lirkuttelin lapsille, että tulkaas katsomaan, kun ikkunan edessä on paljon lunta, meinasivat silmät pudota päästä!

Lumimuurin lisäksi näin pihalla Issukan jalanjäljet syvässä lumessa ja taivaalta pyrytti lisää paljon sakeammin kuin edellisenä päivänä.

AAARGH!!!



Voin sanoa, että jos tässä on joskus tullut työnnettyä tuota lunta tuolla pihalla tyrät ryskyen ja peräsuoli paukkuen (tai no, ei nyt ihan paukkuen, mutta pitkänä kuitenkin), niin tänään oli sellainen aamupäivä. Sitten litsläts-hikimärkänä kauppaan, ennen kuin lumitilanne ehtii karata taas käsistä. Kauppakaverina minulla oli äänekäs pikkupimu, joka kailotti kirkkaalla ja kuuluvalla äänellään: "Kato äiti, joulupukki!!", ainakin 38 kertaa viiden minuutin aikana. Minä luulin hänen tarkoittavan naapurinsetää, jolla ei ole edes partaa, mutta totuus seisoikin selkäni takana; eikä suinkaan siellä naapurinsetänä maitohyllyjen luona. Vanhahko parrakas herra vilkaisi kerran, jonka jälkeen hyssyttelin omaa tytöntylleröäni ja kerroin, että oikea joulupukki on nyt lomalla, tuo setä tuolla vain näyttää joulupukilta.

Sen jälkeen minä ja koko myymälä saimme kuulla toiset 38 kertaa, kuinka tuo setä tuolla vain näyttää joulupukilta.

Mutta tuosta lumesta vielä. Tässä ei yhtään auta asiaa se, että Issukka menee töistä suoraan saunailtaan ja tuskinpa hän rupeaa sitten joskus yöllä kotiin tultuaan tekemään lumitöitä, jotta rouvansa pääsee aamulla shoppailureissulle törsäämään viimeisetkin rahansa. (Taisivat mennä jo ruokakauppaan, sitä paitsi.)

Härreguud, että sitä lunta tulee nytkin ihan hirveesti! Maisema on pelkkää valkoista täynnä... Onhan nyt jo maaliskuu, onhan???? (No, oli kuukausi mikä tahansa, niin se ei paljon asiaa auta. Näiden lähitienoiden lumikasat, tai niiden jäänteet, ovat täällä taatusti vielä kesäkuussakin.) No, jos oikein yrittää olla yltiöpositiivinen, niin Minin synttäreillä (toukokuun alussa) voimme ainakin sitten laskea pyllymäkeä etupihalla, takapihalla tai jopa tuolla sivupihalla...




Nyt käännän selkäni tuolle ikkunalle ja tuijottelen vaikka sitten noita kynttilöitä ja kukkia sen aikaa, kun juon kahvikupillisen. Jokohan sitä voisi istuttaa rairuohot kasvamaan?

Terkuin: nimim. "Kevät vaikka väkisin!"