Omat pikkumurheet tuntuvat nyt pieniltä.
Sain tänään hankittua langat ystävän tuubikauluria varten. Saimme heiltä vastikään pari pussillista hyviä käytettyjä vaatteita ja ihan uuden kattilan, ja maksuksi sovimme tuubikaulurin. :)
Aloitin suunnittelun ja neulomisen päiväkahvittelun lomassa ja jatkoin sitä ulkoilun jälkeen ajatuksella: "yksi kerros vain ja sitten lämmitän keitonjämät perheelle..."
En muistanut, että nämä pyöröpuikot ovat olleet eräiden "raviohjastajien" hyppysissä ja puikonpää irtosi siinä hötäkässä. Olin tuikannut puikonpään sen enempiä ajattelematta takaisin ja unohtanut koko jutun.
Nyt kävi niin sanotusti ohrasesti (kuten kuvasta näkyy) ja jouduin aloittamaan silmukoiden luomisen alusta, sen viidennen kerran. Vähänkö kiukutti. Myöhemmin kiukutti kyllä vielä lisää, sillä tein ihan selvän virheen ja tällä hetkellä osittain purettu neulos lojuu meidän päiväpeitteellä ihan samassa asennnossa kuin se siihen jokunen tunti sitten lennähti.
PERIKSI EI ANNETA!!!!!
Joko sisukkuuden tai silkan tyhmyyden ansiosta aion aloittaa silmukoiden luomisen vielä tänään uudelleen. Olisiko se jo kuudes kerta tämän päivän aikana? No, niin tai näin, niin on tässä sisuuntumisessa se hyvä puoli, että kiukunpuuskan siivittämänä sain siivottua melkein kaikki astiakaapit ja -laatikot keittiössä. ;)
Nyt iltapalalle.
Enkelin siipien havinaa myös teille.
Ps. Jos pyöröpuikoista irtoaa puikko, onko se vielä pelastettavissa? Miten tai millä saan puikon pysymään varmasti nyörissään? Liimalla, teipillä...? Minulla kävi kyllä tuuri, että omistan toisetkin samankokoiset puikot, mutta haluaisin pelastaa myös tämän onnettoman, joka rötköttää tuossa alimmassa kuvassa.
2 kommenttia:
Haluaisin osata auttaa pyöröpuikkuongelmassa, mutta en osaa. Ja tuo tekeminen-purkaminen-tekeminen-purkaminen on jotenkin niin tuttua... ;)
Kaiken purkamisen ja tekemisen jälkeen koittaa ehkä se palkinto: valmis viritelmä. Pidetään ajatukset siinä, Assari. ;D
Lähetä kommentti